VR:n vakioasiakkaana sain sähköpostiini tarjouksen, ”josta en voinut kieltäytyä”: junaretki Riihimäeltä Hankoon ja takaisin.
Siispä suunnittelu käyntiin. Muutamien ystäville lähetettyjen tarjousten tuloksena kansakoulukaverini innostui.
Päiväksi päätimme maanantain13.7.2026 ja matkasuunnitelma tehtiin lauantaina 11.7., jolloin myös junaliput ostettiin, kun netin mukaan erikoisjunassa ”tilaa on”.
Maanantai valkeni viileänä. Järvenpään aseman laituri 4 oli tyhjä, kun kipusimme sinne junaa odottamaan. No, se oli harhaa, joka johtui meikäläisen ”helmasynnistä” olla joka paikassa varsin selvästi etuajassa. Kun R-juna kohti Riihimäkeä pysähtyi raiteellaan, laiturilla oli ihan normaali joukko ovien avaamista odottamassa.
Riihimäellä nousimme iloisiin väreihin maalattuun, kolmivaunuiseen junaan, joka lähti aikataulun mukaan koti Hankoa. Ensimmäinen etappi oli Hyvinkään rautatiemuseon seisake. Ja siitä junaan nousi niin paljon väkeä, että kaikissa vaunuissa matkaajia seisoi sekä vaununosaston käytävillä että ”eteisissä”. Puheensorina ja naurut ja pikkulasten hihkumiset täyttivät tilan ja toivat iloa ja intoa matkaamiseen.
”No on meitä. Eipä tarvitse yksin matkustaa”, todettiin.
Junan ikkunan ohi vilahtelevat maisemat kertoivat maamme luonnon rikkaudesta. Välillä ajelimme harjun päällä ja saimme sieltä ihailla vehmasta kesä-Suomea. Tammisaaren kohdilla avautuva meri toi terveisiä muualta maailmasta.
Järvenpäästä lähdimme klo 9.09 ja Hankoon saavuimme klo 12.14.
Hangon asemalaiturilla hetken haahuiltuamme ja infosta neuvoja saatuamme lähdimme taivaltamaan kohti citycenteriä elikkä radan toisella puolella olevaa kaupungin osaa. Radan yli johti kaksi väylää – toisaalla pitkä komea siltä ja asemalaiturin toisessa päässä tunneli. Valitsimme tunnelin.
Sitten olikin jo lounaan aika. Vuorikatua pitkin tallatessamme löysimme Ulla-dressin, joka onkin mielenkiintoinen yhdistelmä lounaskahvilasta ja vaatepuodista.
Nautimme maukkaat, erittäin suuret salaatit ja päälle kaffit. Pois lähtiessä todella havaitsimme sen vaatepuolen ja kas, sielä lähti mukaan Hanko-muistoksi t-paita, joka hyvn vastaa elämäntyyliäni.
Matkakumppanini jalka vihoitteli, joten pyrimme kävelemään maltillisesti, sekä matkojen pituuden että vauhdin suhteen. Virhetikki sekin oli, koska hänen jalkansa alkoi jo perillä turvota ja kotiin tultuamme todella äityi Aava-käynnin vaativaksi. Kurja juttu!
No, hiljalleen kävelimme tuota edellä mainittua pitkää siltaa pitkin kohti asemaa ja viehättävässä asemakahvilassa nautimme kahvit ja makoisat pullat. Ja vessakäynti hoidettiin, tietty, koska kyseinen eriö tässä paikassa oli todettu siistiksi.
Mielenkiintoista oli seurata, miten matkustajat saapuivat asemalaiturille tosi hyvissä ajoin – kuten mekin – jotta eivät joutuisi seisomapaikoille.
Paluujunassa samassa loosissa matkusti pariskunta, jonka kanssa juttua riitti. Varsinkin, kun heti kättelyssä huomattiin, että meitä yhdisti sekä Pohjois-Karjala että Hämeenlinna.
Iltauutisille ehdin kotiin. Pitkä päivä, joka tuosta ystäväni jalkavaivasta huolimatta oli antoisa. Taas kerran voi todeta, että elämän ilo ja onni piilee usein pienissä asioissa.
Kiitos VR ja kiitos Hanko!
Kuten kansainvälisestä seikkailija Joe Smithistä niin osuvasti muistutetaan:”Uutet, ihmeelliset seikkailut otottavat häntä”.
Niitä kohti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti